Mies, joka puhuu jaden kanssa.
Aloe mustekala, joka puhuu ihmiselle.
Kuolemaan haavoittunut kastelukannu.
Kuolema, joka on elämän haavoittunut.
Polku ilman rajoja... horisontti ilman rajoja ja hulluutta joka kolkassa, joka sairaalan pihalla, jossa voit antaa jaden ja sen ystävän aloen kukoistaa.
Kastelukannuja uhmaamassa meitä häiritsevän pään kuivuutta
Kastelukannuja kaipaa kauan odotettua kosteutta...
Kirjat, joissa on kieliopillisia huomautuksia kasvien hoidosta.
Itiöiden peittämä markkinarako turmeli tämän kauhean ja epäsiisti illan tuulta.
Mies kävelee kahta kattilaa hulluuden kuilun reunalla...ja kastelukannu, joka on sitoutunut kotiin, joka ei koskaan synny
**Un hombre que habla con el jade.
Un áloe pulpo que habla con el hombre.
Una regadera herida de muerte.
Una muerte que ha sido herida de vida.
Un camino sin frontera...un horizonte sin límites, y la locura en cada esquina, en cada patio de hospital, en donde dejar florecer ese jade y su áloe amigo.
Regaderas desafiando la sequedad del final que nos turba
Regaderas antojadas de una humedad añorada...
Libros almacenados con notas gramaticales sobre cuidados vegetales.
El nicho cubierto de esporas corrompidas por la brisa de este anochecer terrible y desaliñado.
Un hombre paseando dos macetas por el borde del abismo de la locura...y una regadera comprometida con el hogar que jamás nacerá.
** traducción del fines
Autoría: Ortunyo Benjumea Mcnulty
(Texto registrado)
